He molemmat seuraavat Viipurissa jälkiä, joita ihmiset ovat tietämättään jättäneet polulleen. Mutta myös Viipuri painaa heihin molempiin oman lähtemättömän merkkinsä.
Helsinkiläinen Nina on asettunut asumaan Viipuriin ja kiintynyt sen vetoisiin rakennuksiin ja kuoppaisiin katuihin. Hän on sukututkija ja ottanut tehtäväkseen selvittää jatkosodan kaoottisessa vetäytymisvaiheessa kadonneen upseerin kohtalon.
On kesä 1942. Majuri Luikka on saanut siirron Viipuriin, missä hänen tehtävänään on vastata Kannaksella taistelevien joukkojen muonahuollosta. Vapaahetkinään Luikka kulkee ympäri raunioitunutta lapsuudenkaupunkiaan ja kerää talteen joutomaille nousseita vieraita kasveja, sodanseuralaisia ja venäläissuosijoita, jotka itävät puna-armeijan jalanjäljissä.
Näiden kahden kulkijan tarinat lomittuvat vaivihkaisella tavalla Anna Kortelaisen romaanissa. Siemen on haikean kaunis kertomus myyttisestä kaupungista ja sen ihmisistä, joista monet eivät ole valinneet Viipuria vaan Viipuri on valinnut heidät. (takakansiteksti)
Pidin todella! Kortelaisen kieli on hillittyä ja hallittua ja vähäeleistä, mutta rivien välissä ja takana tapahtuu paljon. On kysymys suurista tunteista, vaikkei sitä heti hoksaa.
Introvertti historioitsija ja sukututkija Nina asuu laittomasti Viipurissa, koska se helpottaa hänen työtään. Hän on erikoistunut tutkimaan karjalaisia sukuja. Tällä hetkellä selvitettävänä on jatkosodassa kadonneen majuri Luikan viimeiset vaiheet, ja tehtävä vaikuttaa melko toivottomalta. Sotapäiväkirjan merkinnät ovat miltei tulkintakelvottomia, ja "koodin purkaminen" turhauttaa... kunnes ahaa-elämys sitten vihdoin iskee ja Nina pääsee majurin jäljille. Viimeisellä tutkimus- ja kuvausreissullaan Nina loukkaantuu pahasti, ja ystävät toimittavat hänet kiireesti takaisin Suomeen saamaan hoitoa.
Tämän nykypäivän tarinan rinnalla kerrotaan koko ajan majuri Luikan vaiheista sodan aikana. Päätyessään pitkästä aikaa Viipuriin Luikka käy läpi muistojaan vuosisadan alusta, ja lukija pääsee mukaan hänen kasvitieteellisille tutkimusretkilleen. Luikka on lapsesta asti ollut intohimoinen botanisti, joka on aina viihtynyt parhaiten itsekseen. Armeijassakin hän käyttää kaikki liikenevät vapaahetket kasvien tutkimiseen. Työpaikka valikoituu sen mukaan, missä voi parhaiten hyödyntää loma-ajan kasvien tutkimiseen. Sodan alettua botaniikka kuitenkin jää taka-alalle, kunnes asemasodan aikana Viipuriin päädyttyään Luikka päättää jälleen lähteä retkilleen vanhoilla kotikonnuilla.
Pitkään tuntuu epäselvältä, saako Nina ikinä selvitettyä mitä Luikalle tapahtui. Itse asiassa tämä toimeksianto tuntuu jäävän kesken Ninan loukkaannuttua pahoin. Onneksi Luikan näkökulma tarjoaa lopulta yhdistäviä tekijöitä.Tästä tulee sellainen vaikutelma, että lukija päätyy tietämään enemmän kuin sukututkija Nina. Tässä mielessä kirja loppuu oikeastaan ihan kesken, ja jätti miettimään pedataanko tällä ehkä kirjalle jatkoa?
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Anna Kortelainen: Siemen
Tammi, 2016
454 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti