tiistai 31. tammikuuta 2017

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 4: Danten Jumalainen näytelmä

Ihan alkuun on pakko tuulettaa: MINÄ TEIN SEN! Dante Alighierin Jumalainen näytelmä (WSOY 1997) on nyt luettu! \o/ 


Vakaa aikomukseni oli lukea kirja jo Klassikkohaasteen edelliseen osaan, mutta kesken jäi silloin. Nyt sain kirjan kahlattua ajoissa läpi, mutta sulattelemiseen ei juurikaan jäänyt aikaa. Kirja vaikuttaakin olevan erityisen kuuluisa siitä, että moni sen aloittaa, mutta ei koskaan pääse loppuun asti. Kiinnostavin osuus kirjasta on ehdottomasti sen ensimmäinen osa, Helvetti. Toinen osa, Kiirastuli, menetti mielestäni otettaan jo jonkin verran, ja kolmas osa, Taivas, tuntuu jo niin korkealentoiselta että mielenkiinto oli todellakin vaarassa herpaantua. 


Kirja, jonka luin, on näköispainos vuoden 1924 painoksesta. Sen on suomentanut Eino Leino, ja kirja sisältää myös kuuluisan ranskalaistaiteilija Gustave Dorén kuvitusta teokseen. 

Jumalaisen näytelmän juoni on varmasti lähes kaikille tuttu pääpiirteissään. Teoksen päähenkilö joka on nimetty Danteksi harhailee metsässä ja päätyy ensiksi Vergiliuksen ja myöhemmin Beatricen opastamana matkalle halki Helvetin, Kiirastulen ja Paratiisin. Helvetti kuvataan suppilomaiseksi muodostumaksi, jonka yhdeksällä piirillä syntiset kärsivät ikuista rangaistustaan. Pohjimmainen ikijäässä oleva osa kuuluu tietenkin Luciferille, joka jauhaa kolmessa suussaan pahimpia pettureita: Brutusta, Cassiusta ja Juudas Iskariotia. 

Muistan, että opiskeluaikana teosta käytiin aika perusteellisesti läpi, ja opettaja jakoi meille monisteita, joissa oli kaaviokuva Helvetistä. Tietenkään en sitä enää löytänyt, harmi kyllä. Olisi ollut mielenkiintoista tutkailla kaaviota tarkemmin nyt kun kirjan on oikeasti lukenutkin. 

Helvetistä matka jatkuu Kiirastuleen, jossa ns. vähemmän syntiset voivat vielä katua tekojaan ja odottaa pääsyä Paratiisiin. Myös Kiirastuli on jaettu seitsemään piiriin, joiden jälkeen vielä ennen taivasta on maanpäällinen paratiisi, Aatamin ja Eevan paikka. Sieltä päästään taivaan portille, ja matkan viimeinen osuus koostuu Paratiisin yhdeksästä tasosta. Kymmenes on luonnollisesti varattu Jumalalle.

Kirjan antoisin, mutta toisaalta myös ahdistavin osa on käytetty kieli ja runomitta. Eino Leinon suomennos on loistokas, mutta ajan hammas on luonnollisesti syönyt kieltä joka nyt tuntuu todella vanhahtavalta. Myös runomitta, minulle täysin entuudestaan tuntematon tertsiini, on suhteellisen vaikealukuista ja ainakin minulta vaati välillä tekstin ääneen tankkaamista. Näin ollen en siis valitettavasti voi kauheasti kehua teosta ymmärtäneeni. Kielen koukeroiden takia teoksen varsinainen sisältö oli aika hankalasti hahmotettavissa. 

"Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää" (Helvetti, kolmas laulu, s. 21) on varmasti tunnetuin sitaatti teoksesta. Opiskeluaikana vitsailtiin, että se voisi lukea heti kirjan kannessa tai ensimmäisellä sivulla varoituksena... mutta en kuitenkaan ole enää täysin samaa mieltä. Olen tyytyväinen siitä, että sain kirjasta edes jonkinlaisen otteen - tai ainakin tuosta alkupuolesta. 

Kirja odotti omassa hyllyssäni lukemista kaksikymmentä vuotta. Nyt se on luettu, ja on aion pistää kirjan eteenpäin kirjastomme kierrätyskärryyn, sillä en usko palaavani teoksen pariin kovinkaan pian. Näin sain TBR-listani korkattua - ja kirjahyllyyni arvokasta lisätilaa!

Mistä kirja minulle: omasta hyllystä
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja: 
Dante Alighieri: Divina Commedia (1315-21)
Suomentanut Eino Leino 1912-14
Kuvittanut Gustave Doré
Näköispainos vuonna 1924 julkaistusta yhteisniteestä
WSOY, 1997
719 sivua

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tämä menee samaan kategoriaan klassikkohaasteen seuraavan vetäjän, Tuomaksen (Tekstiluola) Alastalon salissa -saavutuksen kanssa. :) Tästä selätyksesä voi todellakin olla ylpeä.

      Poista
  2. Aikoinaan tämän osittain luin teininä, tai siis sen Helvetti-osion mutta Kiirastulen rinteille hyytyi matka. Mutta päätin ottaa uudelleenlukuun joku vuosi sitten ja silloin Kiirastuli kääntyikin kiinnostavammaksi osioksi, mutta Paratiisi meni liian sfääreiksi (silloin luin sen kuitenkin loppuun.
    Aikeissa on palata joskus tulevina vuosina vielä matkailemaan josko Paratiisikin silloin aukenisi.

    VastaaPoista
  3. Minulla on sama kappale Dantea. Luin ensimmäisen osan kirjallisuuden tenttiin aikoinaan. Pitäisi joskus lukea uudelleen koko järkäle. Luin Helvetin kirjaston yksittäinpainoksesta ja siinä ei ollut kuvitusta ja en itseasiassa edes tiennyt, että tuossa on Dóren kuvitusta, mistä pidän suuresti. Sain kirjan nimittäin yhdeltä opiskelijatutulta, niin ei ole tullut avattua sitä. :D

    VastaaPoista
  4. Onnittelut tämän selättämisestä! Ei ole sivumäärältään helpoimmasta päästä, varsinkin jos on sisällöllisesti vaikeasti ymmärrettävä. /Tiia

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa, että selätit näin suuren klassikon! Itse olen opsikeluja varten joutunut lukemaan Helvetti-osion kymmenen ensimmäistä runoa. Kokemus oli pikkaisen puuduttava, vaikka mielenkiintoinen. Olisi kyllä kiinnostavaa lukea joskus koko teos!

    P.s. Tuo teidän opiskeluaikainen Dante-vitsi sai kyllä minut nauramaan. :D

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen kirjastoalan kirjallisuusopinnoissa pintaraapaisun saanut tähän teokseen. Etsin youtubesta Dantea ja löysin monenlaisia versioita, yksi on Benedict Cumberbatchin lausumaa. On mielenkiintoista kuunnella englanninkielellä, vaikka ei paljo mitään ymmärrä.

    VastaaPoista