Apinan vuosi on päättymässä, ja monenlaisia kirjoja mahtui tähän vuoteen ja haasteeseen mukaan. Enemmänkin olisin voinut lukea, varsinkin kun omasta haasteesta on kyse, mutta elämä on. Tässä niputettuna kaikki haasteeseen lukemani kirjat:
Karen Joy Fowler: Olimme aivan suunniltamme
Mo Yan: Seitsemän elämääni
Aisopos: Faabelit
Daniel Quinn: Ismael
Michael Crichton: Kongo
Minä Cheeta : omaelämäkerta
Anna Karolina Larsson: Paviaanivarkaus
Ulf Nilsson: Oma pieni apinani
Pierre Boulle: Apinoiden planeetta
Bernard Beckett: Genesis
Lukemistani kirjoista suosikkini oli Genesis. Kirja on aivan omaa luokkaansa, ja sopi hyvin haasteeseen vaikkei varsinaisesti oikeista apinoista kerrokaan. Ihmisapinoiden kyseenalaisesta asemasta ihmisten maailmassa on kirjoitettu paljon sekä faktaa että fiktiota, ja tähän kategoriaan sopivat "elämäkerrallinen" Minä Cheeta sekä fiktiiviset, mutta tutkittua tietoa apunaan käyttävät Olimme aivan suunniltamme ja Kongo. Omaa luokkaansa oli myös (Genesiksen lailla) filosofista pohdintaa sisältävä Ismael. Muutamissa kirjoissa apinat esiintyivät sivuosissa (Seitsemän elämääni, Faabelit, Paviaanivarkaus), ja pääosan apinat veivät kirjassa Apinoiden planeetta. Lastenkirja Oma pieni apinani muistutti apinoiden lempeämmästä tai humoristisemmasta roolista.
Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen kymmeneen luettuun kirjaan. Haasteportaikolla tämä yltää erittäin uhanalaisen vuorigorillan tasolle. :)
Huomenissa (tai ensi viikon alussa viimeistään) luvassa katsausta haastesuorituksiin. Arvontaakin lupailin aloituspostauksessa, ja lupaus pitää edelleen, jotain mahdollisesti apinamaista siis luvassa jollekulle haasteeseen osallistuneelle ja koontipostauksensa linkittäneelle. Palaamme asiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti