Emil Aallon itsensä kirjoittamista muistelmista ei puutu draamaa eikä tragiikkaa. Yllättävän usein kertojan tarinointia värittävät myös vapauttavan huumorin pilkahdukset. (takakansiteksti)
Todella mielenkiintoinen muistelmakirja kansalaissodan ajalta. Valtaosa näkemistäni tuota aikaa koskevasta kirjallisuudesta on varsin valkoista, oikeastaan ainoana mieleen tulevana poikkeuksena Linnan Täällä Pohjantähden alla. Tällaista näkökulman vaihdosta olinkin vähän kaipaillut, ja sattumalta hoksasin Emil Aallon omista muistiinpanoista toimitetun teoksen Emil Aallon kapina : punaisen tykkimiehen muistelmat 1918-1919 (Tiina Aalto 2005). Emil Aallon oman tekstin lisäksi teoksessa on käytetty apuna Emil Aallon haastattelua ja muita taustalähteitä. Tarinaa täydentää Emilin pojan Kaukon kertomus elämästä punikin poikana.
Jostakin syystä kansalaissodan aika kiehtoo mieltäni äärettömästi, ja nimenomaan tämä "häviäjän" näkökulma. Melko karua tekstiä löytyi tästäkin kirjasta, vaikutuin samalla tavalla kuin käydessäni Tampereen museokeskus Vapriikin hienossa Tampere 1918 -näyttelyssä. Suosittelen muuten kaikille asiasta vähääkään kiinnostuneille!
Tämä kirja sopii mainiosti Helmet-haasteen kohtaan 36: elämäkerta tai muistelmateos.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Emil Aalto: Emil Aallon kapina : punaisen tykkimiehen muistelmat 1918-1919
Toimittanut Tiina Aalto
Tiina Aalto, 2005
116 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti