Blogi vaikenee hetkeksi

Nyt ei lukeminen maistu eikä suju. Eilen sain ikävimmän mahdollisen uutisen: isä on kuollut. Suru on suunnaton.

Hän äsken oli täällä. 
Istuimme vierekkäin
ja kädet, silmät, hiukset
nuo tutut siinä näin. 

Hän äsken oli täällä
kuin aina ennenkin. 
Puhuimme niitä näitä. 
Niin häntä rakastin. 

Hän äsken oli täällä. 
Jäi varjo ikkunaan.
Nyt kaikkialta etsin
vain hänen kasvojaan.

Hyvää matkaa isi <3
21.11.1938 - 27.2.2017