Julia Bellin Ahmatti (Otava 2003) on melkoisen karua luettavaa. 14-vuotias Carmen on ehkä vähän pullukka ja tykkää syömisestä, mutta äiti on melkoinen piiskuri yllyttäessään tytärtään laihduttamaan. Hyvin pian selviää, että äidin oma suhde ruokaan on erittäin epäterve ja että äidillä on takana pitkä ajanjakso syömishäiriötä ja sairaalahoitoa. Äiti on melkoisen epätasapainoinen ihminen joka suhteessa, ja kun äiti yllättäen päättää muuttaa Carmenin kanssa vanhaan kotikaupunkiinsa, myös Carmenin elämä muuttuu epävakaiseksi. Tätä kaikkea ei tietenkään helpota se, että äiti selkeästi salaa monia asioita Carmenilta.
Vähitellen äidin aivopesu alkaa tuottaa tulosta ja Carmen päättää laihtua. Jos ei se muuten onnistu, niin sitten vaikka oksentamalla. Lähipiiri on huolissaan, mutta äidin päätä he eivät pysty kääntämään. Äiti on lopultakin tyytyväisempi tyttäreensä, mutta millä hinnalla?
Tämä kirja kertoo syömishäiriöiden lisäksi laajemminkin mielenterveyden ongelmista. Kaikki ankeus ja hankaluus tekivät kirjasta paikoitellen todella ahdistavan, mutta myös koukuttavan lukukokemuksen. Rankan aiheensa vuoksi kirja sopii Syöminen sallittu -haasteen lisäksi myös Helmet-haasteen kohtaan 20 (kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö).
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Julia Bell: Massive (2002)
Suomentanut Sirpa Kähkönen
Otava, 2003
255 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti