Helena Waris: Linnunsitoja

Jatketaanpa vielä dystopialla! Helena Wariksen Linnunsitoja (Otava 2017) on fantasiagenreen sijoitettu teos, mutta dystopia se on siitä huolimatta, ja jotenkin miellän dystopian enemmän scifiin liittyväksi. Jäinkin miettimään, mikähän se tälle kirjalle mahtaa nyt sitten olla oikeampi luokitus, scifi vai fantasia. Minä en sitä osaa sanoa.

Helikopteri on tuonut Zemin konevastaisten tukikohtaan, majakkasaarelle, jonne Kuilujen valvovat silmät eivät yllä. Yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneillä on vastassaan Valtion lisäksi myös nouseva meri, joka nielee saaristoa hitaasti mutta varmasti. 
Huippuunsa jalostetut viestikyyhkyt ovat arvokkainta mitä kapinallisilla on, mutta Maharin Kuilun Kone vahvistuu uhkaavasti ja häiritsee lintujen suunnistusta. Seuraava tehonlisäys on kuolinisku kyyhkyille. Ja vastarinnalle. 
Vähitellen Zemi tajuaa miksi isoveli lähetti hänet saarelle. Jesber ei tehnyt mitään harkitsematta. Zemi ei vain enää tiedä, kehen voi luottaa. (takakannesta)

Vastoin alkuperäistä suunnitelmaa Zemi päätyy kapinallisten majakkasaarelle yksin ilman veljeään. Zemin melkoisen erikoisesta elämästä annetaan jonkinlaisia vihjauksia, mutta sitä ei selitellä, kuten ei monta muutakaan asiaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kovin auvoisaa perhe-elämää Zemi ei ole koskaan päässyt viettämään. Veli Jesber tekee oman ratkaisunsa ja luovuttaa paikkansa helikopterissa Thomille, joka on Zemin mielestä todella tylsä tyyppi. Saarella kuitenkin selviää, ettei Thomkaan ole aivan sitä mitä on sanonut olevansa. Saarella jokainen saa onneksi olla sellainen kuin haluaa. Sääntöjä ei ole monta, mutta kunhan niitä noudattaa, saa olla suhteellisen rauhassa. Sazin sana on laki, sitä ei kenenkään tule kyseenalaistaa. Se on kaikista tärkein sääntö. 

Kun Zemi vähitellen saa tietää enemmän majakkasaaren väestä ja vastarinnasta, hän alkaa itsekin olla valmis tekemään osansa - vaikka sitten vastarintaa vastarintaliikettä vastaan, jos se tuntuu oikeammalta. Zemi kun on tottunut tarkkailemaan asioita monelta eri kantilta.

Todella mielenkiintoisesti rakennettu kirja, joka jää pitkäksi aikaa mieleen. Erityisesti plussaa siitä, ettei tarinaa ole venytetty liikaa eikä tapahtumia selitetty puhki. Nappaan kirjan mukaan Down Under -haasteen kohtaan 49: kirja, jonka henkilöt kohtaavat vaikeita luonnon olosuhteita.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Helena Waris: Linnunsitoja
Otava, 2017
170 sivua