Mendelsohnin yhtaikaa sekä runollinen että maagisen väkevä esikoisteos on viime aikojen suurimpia tuhkimotarinoita amerikkalaisessa kustannusmaailmassa, täydellisestä tuntemattomuudesta myyntilistojen kärkeen kivunnut voimannäyttö. (takakannesta)
Tämä kirja, Jane Mendelsohnin Minä olin Amelia Earhart (Gummerus 1997), oli varta vasten etsittyä täsmälukemista Helmet-lukuhaasteeseen. Kohta 23 kehottaa lukemaan "Oman alansa pioneerinaisesta kertovan kirjan", koska Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä on kulunut 150 vuotta. Ensimmäinen "pioneerinainen", joka tuli mieleeni, oli juuri Amelia Earhart, ilmailun uranuurtaja ja yksi ensimmäisistä naislentäjistä.
"Oli vuosi 1937. Olin kauniimpi kuin koskaan, mutta surumielisyyden aura leijui mukanani kuin komeetan pyrstö. Minusta tuntui kuin olisin jo elänyt elämäni kokonaisuudessaan, olinhan lentänyt yli Atlantin ja tehnyt useita maailmanennätyksiä. --
Muistan: lennän maailman ympäri. Lennän kaksimoottorisella Lockheed Electrallani Tyynenmeren yllä jossakin Uuden-Guinean rannikon ulkopuolella ja olen eksynyt. --
Tämä on kertomus siitä mitä minulle tapahtui kun kuolin. Tämä on myös minun elämäntarinani. Tarina kohtalosta, sallimuksen ja onnenlahjojen alkemiasta. Pohdin sitä joskus sädehtivän auringon alla. --
Kun nyt ajattelen entistä elämääni, ajattelen sitä unennäkönä. Siinä unessa minä olen muuan toinen. Siinä unessa olen aikani kuuluisin naislentäjä, sankaritar. Olen Amelia Earhart." (s. 8-9)
Kirjaa oli jokseenkin hämmentävä lukea, ihan jo kerrontamuotojen puolesta. Välillä äänessä on Amelia itse, välillä hänestä puhutaan kolmannessa persoonassa. Erottavana tekijänä saattaa olla vain kappalejako. Minun järjestelmälliselle luonteelleni ratkaisu ei ollut paras mahdollinen, vaan lähinnä ärsyttävä, tuntui turhalta kikkailulta. Vaan kun tästä pääsi yli, kirja oli varsin viihdyttävä ja mielenkiintoinen tulkinta. Mitä Earhartille oikeasti tapahtui? Se lienee selvää, että kone putosi. Sitä ei vain varmuudella ole vieläkään löydetty. Ja mitä tuohon takakansitekstissäkin mainostettuun rakkauteen tulee... se puoli kyllä tuntui jotenkin päälleliimatulta, ei hirveästi vakuuttanut.
Helmet-haasteen lisäksi kirja osallistui vappulukuhaasteeseen.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Jane Mendelsohn: I was Amelia Earhart (c) 1996
Suomentanut Marja Alopaeus
Gummerus, 1997
158 sivua
Onpa hauskaa, luin tämän juuri samaan HelMet-haasteen kohtaan! Minä pidin tästä teoksesta melkoisen paljon, tosin usein viehätyn juuri tämäntyyppisestä kerronnasta. Kirja myös keskusteli hauskasti Air-sarjakuvan kanssa, siinä Earhart on olennaisena henkilöhahmona, suosittelen kurkkaamaan jos sarjakuva yhtään viehättää. :)
VastaaPoista