Mikä muka on tärkeempää kuin futis?
Karrin pellavapään ilmestyessä jalkapallokentälle heilahtaa usein tuomarin keltainen kortti, tosin niin heiluu maaliverkkokin. Karri on pelaajalahjakkuus, jota kaupungin kovimpien seurojen valmentajat houkuttelevat riveihinsä, mutta yhtäkkiä maalitykki ilmoittaa lopettavansa. Arsa on hänen paras kaverinsa, joka pelaa puolustajan paikkaa hiipuvassa joukkueessa. Uuden jengin perustaminen voisi olla ratkaisu poikien ongelmiin. Vaan mikä kääntäisi Karrin pään takaisin pelikentille?
Meidän jengin Zlatan on tarina jalkapallosta ja ystävyydestä niin pelikentillä kuin niiden laidoillakin. (takakansiteksti)
Jalkapalloa joskus muinoin hitusen aktiivisemmin seuranneena pysyin kärryillä myöskin ottelukuvauksista... ainakin melkein. Vaan kun urheilu ei liiemmälti kiinnosta niin se ei kiinnosta, edes kirjallisuudessa. Hyvä että tällaisia kirjoitetaan, sillä kysyntää niille on. Pointsit kirjalle erityisesti siitä, ettei mukaan ole ympätty mitään ylimääräistä (esim. tykkäämisjuttuja tms) vaan kirja pyörii tiiviisti pallon ympärillä, vain satunnaisten bänditreenien ja perheongelmien maustamana.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan
WSOY, 2016
200 sivua
Johanna Hulkon K18 (WSOY 2016) uppoaa varmasti tytöillekin, mutta pojillekin tätä kelpaa markkinoida. Varsinkin niille vähemmän lukeville, jotka tulevat viime tingassa kirjastoon etsimään jotain mahdollisimman ohutta kirjaa joka pitää olla huomiseksi luettuna. Tässä opuksessa on vain 103 sivua ja fontti on suurehkoa. Todella nopealukuinen kirja siis.
"Mä yksin tän talon herrana. Kun ovi kolahti ja takavalot vilahti, mä huusin niin ku joku herkules."
Aksu mokaa pahemman kerran. Porukat poissa, koko talo käytössä, vähän juomaa, hyvää seuraa. Maria - The Beibe - ei ikinä antaisi anteeksi. (takakansiteksti)
Idea on siis varsin yksinkertainen. Kun kissat on poissa niin hiiri hyppii kaverinsa kanssa pöydällä, ja lapasestahan se lähtee. Onneksi terkkarin valistustunnit muistuvat mieleen kun kaverin kunto alkaa epäilyttää. Vanhemmat saavat tietää, mitä siitä, mutta miten kertoa tyttökaverille että mokattua tuli?
Minun makuuni turhan tätimäisen opettavaista, ja vaivaannuttavaa kielellä kikkailua. Mukaan ympätyt valokuvat tuntuivat hitusen turhilta, olisi toiminut ilman niitäkin.
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Johanna Hulkko: K18
Valokuvat (c) Sylvester Kivelä
Karisto, 2016
103 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti