Tämän kirjan luin jo lähes kuukausi sitten Vappulukuhaasteen aikana, mutta bloggaaminen on venähtänyt... ainakin osittain siitä syystä, että teos vaati vähäsen sulattelua. Katariina Vuoren Joulumerkkikodin lapset (Like 2016) oli yksi eniten odottamiani tämän kevään teoksia, ihan siitä syystä että asun suhteellisen lähellä Oulun vanhaa Joulumerkkikotia ja talo kiinnostaa minua kovasti.
Joulumerkkikodin lapset
-teoksessa palataan aikaan, jolloin Suomessa kuoli yksi ihminen
tunnissa tuberkuloosiin eikä tautiin ollut parantavaa hoitoa. Tautia
hävettiin samalla tavalla kuin alkoholismia nykyään, ja tartunnan
saaneiden perheet kierrettiin kaukaa.
Taudin leviämisen ehkäisy
oli suurelta osin eristämisen varassa. Tätä tarkoitusta varten
1930-luvulla perustettiin Joulumerkkikoteja, joiden toiminta
rahoitettiin pitkälti joulumerkkien myynnillä. Joulumerkkikodeissa
asuivat lapset, joiden perheissä oli tuberkuloosia.
Keuhkotautiset
äidit kävivät synnyttämässä parantolasta käsin, mutta tartuntavaaran
vuoksi kontakti vastasyntyneeseen kiellettiin kokonaan. Vasta
keskimäärin kahdeksan kuukauden kuluttua äidit saivat ensimmäisen kerran
lapsensa syliinsä.
Tuberkuloosinvastaisen työn historian lisäksi
tässä ainutlaatuisessa teoksessa luodaan yli 60 henkilöhaastattelun ja
valokuvien kautta koskettava kuva lasten elämästä Joulumerkkikodissa,
äitien surusta ja häpeästä, Joulumerkkikotien hoitokulttuurista ja
lasten elämästä Joulumerkkikodin jälkeen. Aiheesta ei ole kirjoitettu
tietoteosta aiemmin, ja Joulumerkkikotien toiminta on yleisesti
valtaväestölle tuntematonta. Silti sillä on suuri vaikutus nykypäivään:
viimeinen Joulumerkkikoti suljettiin vuonna 1973.
Teoksessa
sivutaan ajankohtaisia aiheita varhaislapsuuden vuorovaikutussuhteen
hajoamisesta nykyisiin tautiepidemioihin. Viime vuosina tuberkuloosin
lääkkeille vastustuskykyiset muodot ovat lisääntyneet muun muassa
Venäjällä. (kustantajan esittelyteksti)
Jokin tässä aiheessa koskettaa minua syvästi. Äitinä tuntuu kauhealta ajatella, että joutuisi antamaan vastasyntyneen vauvansa useaksi kuukaudeksi pois - vaikka se sitten pelastaisikin lapsen vakavalta sairaudelta. Miten tällainen toiminta on vaikuttanut lapsen kehitykseen, kun varhainen vuorovaikutussuhde omaan perheeseen jää vaillinaiseksi? Onko hoitajilla oikeasti ollut aikaa huolehtia jokaisesta vauvasta tasapuolisesti? Näihin kysymyksiin kirjassa etsitään jonkinlaisia vastauksia, mutta silti asia jää askarruttamaan melkoisesti.
En malttanut odottaa kirjan saapumista kirjaston kokoelmiin, vaan ostin sen itselleni heti sen ilmestyttyä. Onneksi, sillä uskon palaavani kirjan pariin vielä monta kertaa. Helmet-haasteesta kuittaan kohdan 14: historiaa käsittelevä tietokirja.
Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Katariina Vuori: Joulumerkkikodin lapset
Like, 2016
248 sivua
Hurjan mielenkiintoisen oloinen kirja. Tosin pelkästään tämän arvion lukeminen meinasi itkettää joten ehkä luen sen suosiolla myöhemmin, kunhan oman pojan pikkuvauva-ajasta on kulunut vähän enemmän aikaa.
VastaaPoista